Olisikohan sittenkin pitäny aloittaa blogi vasta syksyllä, kun kiireet on ohi?
Ei millään meinaa ehtiä/jaksaa/viitsiä tehdä mitään ylimääräistä, kun hetkeks saa istahtaa.
Kasvimaa on kunnossa. Piha on muutenkin suht kunnossa.
Matot on pesty ja ensi talveksi on puut tehty (kiitos rakas!)
Kesälehti, jonka päätoimittaja olen, on melkein painoa vaille kunnossa.
Huomenna tulee vielä korjattu vedos ja sitten se lähtee painoon.
Omat vuorosanat kesäteatterissa on kunnossa. Aika hyvin opeteltu.
Huomenna ryhmäharjoitukset jatkuvat ilman paperia kädessä.
Lapset ja mies on kunnossa. Ovat saaneet rakkautta ja rutistuksia,
ruokaa ja puhtaita vaatteitakin.
Miehen kanssa käytiin tanssikurssilla ja oon ehtinyt leikkimäänkin enemmän.
Sohvaprojektissa loppu häämöttää. Päällystämme siis äitini kanssa uudelleen isovanhempieni vanhan sohvan. Maailman paras istua!
Äiti on kyllä tässä tehnyt suurimman työn, mun tehtävä on lähinnä olla assistentti. Ja oon ollu aika huono sellainenkin.
Oma inspiraatio on kunnossa. Väsäilen nappihelmiä, tyynyliinoja,
mieli tekis ommella vaatteitakin, mutta SIIHEN ei vielä ole aikaa.
Ehkä sitten, kun mies ja vanhempi poika lähtevät viikon edellä meitä
kesälomareissuun. Sitten kannan ompelukoneen keittiön pöydälle ja surruttelen
pienemmän päikkäriajat. Ellen nuku itsekin ;)
Koti sisältä on SUHT kunnossa. Ei ihan, koska ensimmäisenä aamulla pojat juoksevat pihalle. Eikä mun sisätöistä tietenkään tuu mitään, koska lähden perässä itekin pihalle. Huomenna pyysin miestä laittamaan oven aamulla lukkoon, jotta ehdittäis imuroimaan ennen ulos lähtöä. Julma äiti :D
Kuvassa on kylläkin ikkuna, esikoisen kuvaamana.
Jospa nyt lähtis sänkyyn piikkimatolle vielä hetkeks miettiin tulevaa projektia, johon suunnittelen, rakennan ja järjestän eräänlaisen luontopolun ja unikin tulis joskus. Ainiin pyykit eka...
Kiirusta siis, mutta ihan ihanaa kiirusta!
Vanha pankkitalo
11 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti