Tutustumista

Joka päivä saan ihmetellä ja ihastella tätä poikien maailmaa.
On se hiukan erilainen, kuin tyttöjen.


Juhannusruusut omasta pihasta ja sepän takomat naulat
sopivat molemmat hyvin koristeiksi.


Kaunis kori sopii hyvin työrukkasten säilytyspaikaksi.


Pyyhe sopii jättää likaiseksi, vaikka "puhtaat" kädet on siihen jo kuivattu.



Leikkimökki sopii leikkeihin,
se on puiden, kivien ja kaikenlaisten työvehkeiden varasto.
Ei mikään päiväkahvien paikka eikä nukkejen koti,
niinkuin itsellä on ollut.

Tutustuminen jatkuu!

Huvittelua

Viime viikonloppuna vietimme koko perhe päivän Särkänniemessä.
Matkan järjesti ja kustansi paikallinen kyläyhdistys, joten bussilla liikuimme ja mukavaa seuraakin oli oman perheen lisäksi matkalla.

Melkein koko päivän satoi, mutta eipä se paljon menoa haitannut!
Jonoja ei ainakaan laitteisiin ollut yhtään.

Nuoremmasta pojasta hauskinta taisi olla kaikki laitteet,
mihin pääsi isoveljen kanssa.
Vanhempi taas tykkäsi eniten törmäilyautoista isin kanssa ja
perinteisestä possujunasta.
Kaikkien yhteinen suosikki oli Taikajoki,
mikähän siinäkin aina vetoaa?



autoilua


Pientä jännitystä taisi olla ilmassa myös, onneksi on veikka turvana!




Itse en niin tykkää käydä missään laitteissa, nautin vaan mukavasta tunnelmasta ja lasten ilosta. Ja niistä delfiineistä, niistä ei vaan voi olla pitämättä!

Hiljaiseloa - mutta vain blogissa

Olisikohan sittenkin pitäny aloittaa blogi vasta syksyllä, kun kiireet on ohi?
Ei millään meinaa ehtiä/jaksaa/viitsiä tehdä mitään ylimääräistä, kun hetkeks saa istahtaa.



Kasvimaa on kunnossa. Piha on muutenkin suht kunnossa.
Matot on pesty ja ensi talveksi on puut tehty (kiitos rakas!)



Kesälehti, jonka päätoimittaja olen, on melkein painoa vaille kunnossa.
Huomenna tulee vielä korjattu vedos ja sitten se lähtee painoon.

Omat vuorosanat kesäteatterissa on kunnossa. Aika hyvin opeteltu.
Huomenna ryhmäharjoitukset jatkuvat ilman paperia kädessä.




Lapset ja mies on kunnossa. Ovat saaneet rakkautta ja rutistuksia,
ruokaa ja puhtaita vaatteitakin.
Miehen kanssa käytiin tanssikurssilla ja oon ehtinyt leikkimäänkin enemmän.

Sohvaprojektissa loppu häämöttää. Päällystämme siis äitini kanssa uudelleen isovanhempieni vanhan sohvan. Maailman paras istua!
Äiti on kyllä tässä tehnyt suurimman työn, mun tehtävä on lähinnä olla assistentti. Ja oon ollu aika huono sellainenkin.



Oma inspiraatio on kunnossa. Väsäilen nappihelmiä, tyynyliinoja,
mieli tekis ommella vaatteitakin, mutta SIIHEN ei vielä ole aikaa.
Ehkä sitten, kun mies ja vanhempi poika lähtevät viikon edellä meitä
kesälomareissuun. Sitten kannan ompelukoneen keittiön pöydälle ja surruttelen
pienemmän päikkäriajat. Ellen nuku itsekin ;)

Koti sisältä on SUHT kunnossa. Ei ihan, koska ensimmäisenä aamulla pojat juoksevat pihalle. Eikä mun sisätöistä tietenkään tuu mitään, koska lähden perässä itekin pihalle. Huomenna pyysin miestä laittamaan oven aamulla lukkoon, jotta ehdittäis imuroimaan ennen ulos lähtöä. Julma äiti :D


Kuvassa on kylläkin ikkuna, esikoisen kuvaamana.

Jospa nyt lähtis sänkyyn piikkimatolle vielä hetkeks miettiin tulevaa projektia, johon suunnittelen, rakennan ja järjestän eräänlaisen luontopolun ja unikin tulis joskus. Ainiin pyykit eka...

Kiirusta siis, mutta ihan ihanaa kiirusta!